Koiran munuaisvika

[labbis]

Menetin hieman yli vuoden vanhan labradorinnoutajani munuaissairauden takia aivan hiljattain. Hän sairastui jo pentuna ja oireet olivat tyypilliset runsas juominen ja virtsaaminen ja loppuvaiheessa erittäin voimakas urean tuoksu jopa hengityksessä. Munuaiset ultrattiin jo 3 kk:n iässä ja verikokeilla seurattiin tilannetta säännöllisesti. Ultraäänitutkimuksen teki erittäin pätevä erikoiseläinlääkäri ja diagnoosi oli munuaisten voimakas epämuodostuma. "synnynnäinen". Hän myös sanoi että aikanaan sairauden perinnöllisyys selviäisi koepalasta.
Nyt kun koirani munuaiset piti lähettää tutkittavaksi Yliopistolliseen "patologille" Helsinkiin niin lähettävä eläinlääkäri soitti ettei muka tutkimuksessa
saada selville perinnöllisyyttä ja tuli olo ettei hän pitäisi tutkimusta tärkeänä. Minulle se kuitenkin on tärkeä tieto saada selvyys miksi näin kävi. Pyysinkin häntä tuon näytteen sinne koirastani toimittamaan. Näin hän tekikin mutta vastaus ei ole vielä tullut. Onko silti totta että tuo
koepala ei anna asiaan mitään selvyyttä ja jos antaa niin mitä siitä voidaan tutkia.? Kiitos jos joku jolla on kokemus asiasta tai joku eläinlääkäri osaa vastata.

[tuijas]

Mielestäni on hyvä että munuaiset lähetettiin patologille. Patologit ovat alaansa erikoistuneita eläinlääkäreitä ja miltei aina saadaan parempi selvyys asiaan kuin lähettämättä näytteitä. Taudin perinnöllisyys on sitten toinen seikka joka parhaiten selviää kun patologin vastaus saapuu. Diagnoosin perusteella on helpompi selvittää onko kyseessä perinnöllinen sairaus vai ei. Jos diagnoosia ei pystytä varmentamaan, voi kuitenkin hyvällä omalla tunnolla todeta, että asiaa on pyritty selvittämään mahdollisimman hyvin.