Hei minulla on sekarotuinen (samojedinpystykorva/karjalankarhukoira) uros joka täyttää huhtikuussa 10 vuotta.
koiramme sai ensimmäisen epilepsia kohtauksen 2002 jolloin sen isä kuoli ja sen jälkeen kohtauksia on ollut joskus ukkosella ja uutenavuonna sekä venetsialaisina.
Kaksi vuotta sitten saimme eläinlääkäriltä epilepsia lääkkeitä joita hän kehoitti antamaan päivää ennen esim. uuttavuotta ja pommituspäivänä kohtauksia estämään ja ne ovat kyllä toimineet, muuten lääkkeitä ei ole tarvittu.
koiramme on todella kiltti,tottelevainen ja hellyydenkipeä.
se tulee oikein hyvin toimeen kyläilessä äitini saksanpaimenkoiran kanssa (joskus murisee tämän tukkiessa haistelemaan intiimialueita koiran ollessa nukkumassa).
ennen lenkillä ollessa se ei ole välittänyt muista koirista vaikka nämä alkaisivat rähisemään se vain kulki kiltisti ohi mutta nykyään kun se näkee että vastaan tulee toinen koira oli se minkä kokoinen tahansa se laittaa rinnan rottingille,korvat pystyyn ja alkaa uhkaavalla äänellä haukkua ja vetä kohti toista koiraa.
joudun kiertämään toisen koiran ja pitämään kaksin käsin kiinni omani valjaista, näin ei käy jos se näkee että toinen koira on häkissä tai vaikka kadun toisella puolen.
joskus jos joku kävelee oikein kaukana ostoskassin kanssa se ottaa saman jämäkän asennon kunnes hoksaa että kyseessä onkin kassi eikä koira.
äitini saksanpaimenkoiran kanssa yhteislenkillä ei ole mitään ongelmaa.
mistä mahtaa johtua moinen käytös muutos vastaantulevia koiria kohtaan?
olisiko näössä vikaa? se ei kyllä vaikuta siltä että näkö olisi heikentynnyt...
koira on tosi hyvässä kunnossa ja jaksaa 6 kilometrinkin lenkkejä ja vapaana ollessa on todella virtaa täynnä ja leikkisä.
sitten olisi vielä semmoinen kysymys että kun tassujen anturoitten välistä kasvaa tosi pitkiä karva tuppoja jotka astuessa kääntyvät anturoiden päälle jolloin koira liukastelee laminaatilla niin pitäisikö ne leikata vai paleltuuko sitten tassut näin talvella?