Kissan pitkäaikainen oksentelu

[Papu]

Minulla on 14-vuotias maatiaiskissa (sisäkissa, leikattu kolli), joka on pian jo vuoden ajan oksennellut melkein päivittäin (joinain päivinä voi tulla useampikin oksennus). Oksentaminen tapahtuu useimmiten heti syömisen jälkeen ja se on pääasiassa sulamatonta ruokaa. Kissaa on käytetty useammalla eläinlääkärillä, mutta mistään ei tunnu löytyvän apua vaan aina määrätään vain antibiootit ja käsketään tulla takaisin jos vaiva jatkuu. Madotus on hoidettu, verikokeita otettu, mutta mitään vaivaa ei tunnu löytyvän. Kissa on kärsinyt jo muutamia vuosia virtakiteistä ja ruokavalion muutoksiakaan ei paljon erikoisruokavalion takia voi tehdä. Tällä hetkellä kissa syö Royal Caninin Urinary-sulatusruokaa (tähänkin olen yrittänyt löytää oikeaa vastausta, saako sulatusruokaa antaa jatkuvasti, osa eläinlääkäreistä sanoo kyllä ja osa ei). Olemme kerran vaihtaneet ylläpitävään ruokaan, mutta virtakiteet uusivat heti. Toinen kissani (samasta pentuneesta kuin tämä nykyinen) kuoli muutama vuosi sitten koko mahaan levinneeseen kasvaimeen, voisiko jatkuva oksentelu olla oire kasvaimesta? Eläinlääkärit eivät kuitenkaan käsin tutkimalla ole mahasta löytäneet mitään erikoista. Viikko sitten olen huomannut jonkinlaisia oireita kissan käytöksessäkin, se on alkanut olla apaattisempi kuin ennen. Mutta ruokahalu on kuitenkin tallella (miksei olisi, jos kissa oksentaa heti kaiken syömänsä), vessakäynnit normaaleja, turkki kiiltävä ja ennen tuota apaattisuutta kissa oli muutenkin ihan pirteä ja oma itsensä. Jatkuva eläinlääkärissä käynti alkaa turhauttaa ja se ei todellakaan tee hyvää vanhalle kissalle (joka kerta on jouduttu rauhoittamaan tutkimuksia varten). Onko kenelläkään muulla samanlaista tilannetta tai tietoa tällaisesta?

[Papu]

Halusin vielä tulla kirjoittamaan miten kissani tarina päättyi, jos jonkun kissa joskus saa samanlaisia oireita. Eli löysimme kissani kanssa aivan ihanan eläinlääkärin, joka vihdoin otti asiakseen kissani sairastelun. Tehtiin kaikenlaisia kokeita ja otettiin röntgen- ja varjoainekuvat. Mistään ei löytynyt mitään. Eläinlääkäri epäili myös, että vikaa voisi löytyä todennäköisesti kilpirauhasista (pitkäaikaisessa oksentelussa syy usein löytyykin sieltä) ja pisti varmuuden vuoksi kissalleni kortisonia piikillä. Otettiin kilpirauhasarvot ja ne lähetettiin Tampereelle tutkittavaksi. Tässä vaiheessa kissani alkoi olla todella sairas, se pääasiassa nukkui ja syöminenkin oli todella vähäistä. No, kilpirauhastutkimuksen tulokset tulivat ja eipä niistäkään löytynyt mitään. Eläinlääkäri sanoi, että seuraavaksi löytyisi todennäköisesti kasvain, joka on levinnyt suoliston seinämille niin, ettei sitä nähdä rötgenkuvissa. Seuraava tutkimus olisi ollut suolen tähystäminen ja kasvaimen löytyessä ainoana hoitomuotona leikkaus, mutta siinä vaiheessa kissani ei enää pystynyt kävelemään eikä se ollut enää syönyt tai juonut muutamaa teelusikallista enempää muutamaan päivään. En halunnut että rakas kissani ja Paras Ystäväni joutuisi enää kärsimään enempää, joten koin ainoaksi vaihtehdoksi lopettamisen. Onneksi lopetuksen teki tämä ihana eläinlääkäri, joka kissaani rupesi todella hoitamaan ja sainkin olla koko toimenpiteen ajan Ystäväni vieressä.