Eläinlääkäri.fi

Sellainen ongelma on meidän kohta 19-vuotiaalla vanhalla herralla että on yhdenäkin alkanut juomaan paljon vettä. Vatsa on myöskin sekaisin, melkeinpä joka päivä on uloste löysää kuraa, ei kiinteää.
Ollaan käyty eläinlääkärillä virtsanäytteen kera muttei mitään löytynyt; merkkejä sokeritaudista siis.
Muutenkin vanha herra oksentelee kovin usein. Kilpirauhasen liikatoiminta on havaittu ja siihen on tällä hetkellä lääkitys. Kissan paino on n. 2,5 kg.
Koko ajan se vaan söisi ja sitten loput ajasta nukkuu. Huolestuttaa vaan kovasti tuo juominen ja ulosteen laatu, etenkin kun nyt ei enää mennä kupille tarpeita tekemään vaan viereen..
Osaisiko joku sanoa mitä voisi vielä kokeilla?

Mielestäni nyt olisi mahdollisten uusintaverinäytteiden aika, kilpirauhasarvot kontrolli ja lisäksi maksa ja munuaisarvot. Kissasi on jo hyvin vanha ja vanhoilla kissoilla mm. parantumaton munuaisvika on yleistä. Jos kissasi kunto alkaa olla jo kovin huono, olisi tästä hyvä keskustella hoitavan eläinlääkärin kanssa mahdollisimman pian.

Meidän vanha herra on nyt sellaisessa tilanteessa, että vatsa on onneksi rauhoittunut niin, että uloste on ollut jo pidemmän aikaa kiinteää.
Eniten tässä kohtaa huolestutttaa tuo todella kova veden tarve. Vettä menee ehkä jopa puoli litraa päivässä?? Virtsanäyte on tutkittu mutta kuulemma mikään ei viittaa sokeritautiin. (Vaikkakin oireet ovat sellaisia)
Virtsa haisee todella pahalle, siinä on pistävä haju.
Ja sitä virtsaa tulee oikeasti niin paljon että kuppi pitää siivota vähintää kerran viikossa. (vaihtaa siis kokonaan hiekat uusiin)

Ruoka maistuu samalla tavalla kuin ennenkin, eli koko ajan syömässä, kilpirauhasen liikatoimintaa siis.
Päivät kuluvat edelleen niin, että suurimman osan ajasta se nukkuu, kun joku tulee kotiin, se tulee moikkaamaan, pyytää ruokaa ja menee taas nukkumaan. Kävely on osittain hankalaa ja tasapainokin meinaa välillä mennä. Karvaa lähtee mahdottomasti ja kissasta oikeastaan ole jäljellä kuin luut ja nahka. Se aristaa kun ottaa syliin, tärisee ihmeellisesti ja kun yrittää harjata turkkia siistiksi, se sattuu niin, että alkaa hirveä huuto.
Nyt olen miettinyt että kun kuitenkin kyseessä on kohta 19 vuotias kissa, miten järkevää on antaa sen kärsiä?

Toki se kehrää ja tulee syliin muttei mielestäni ole normaali. Melkein 19 vuotta kissanelämää seuranneena olen todennut että olisiko jo aika antaa toisen mennä...

Vaikea on lemmikistä luopua ja olen salaa toivonut että se nukkuessaan saisi kutsun tuonne jonnekin...

Mielestäni pitää kyllä tehdä jotain. Joko lisätutkimuksia (esim selvittää onko kilpirauhasen liikatoimintaan annetun lääkkeen annos kohdallaan, toimiiko munuaiset, löytyykö kasvaimia) tai sitten eutanasia, mikä ei välttämättä ole ollenkaan huono vaihtoehto. Kissasi kärsii varmasti, eikä kehrääminen aina ole oire siitä, että kissalla on kaikki hyvin. Joskus hyvinkin sairaat kissat kehräävät. Kotona poisnukkuminen voi kuulostaa hienolta, mutta eläimen kannalta tämä ei aina ole kovin mukava tapa lähteä tästä maailmasta.

Meillä on maanantaina varattu aika eläinsairaalaan. Katsotaan mitä lääkäri on siellä asiasta mieltä, mitä kokeita tehdään jne...
Olen kovasti tutkinut internetistä mm. sokeritaudin oireita ja mielestäni ne täsmää kuin nenä päähän meidän vanhalle herralle.(Se juo paljon, virtsaa paljon (lisäksi se haisee todella voimakkaalle. Meillä on myös 2 muuta kissaa ja toinen niistä on nyt muutaman kuukauden aikana tehnyt sitä että saattaa pissata minne sattuu. Voisiko tuo johtua jotenkin siitä että se haistaa toisen kissan jätöksissä jotain omituista? Isommat tarpeet tyttö kuitenkin kuppiin tekee.), karvaa lähtee niin paljon kun jaksaisi vaan harjata ja nukkuu melkein koko ajan) Lisäksi olen kiinnittänyt huomiota siihen miten tarpeet tehdään, välillä istutaan kupissa monta minuuttia eikä mitään tule, mennään pois ja tullaan hetken päästä takaisin.
Jossain artikkelissa sanottiin, että oireita voi olla myös takaraajojen muuttunut asento? No sekin kyllä pitää paikkansa meillä, herra kävelee ikäänkuin sillä olisi kakat housussa.
Olen vain niin mahdottoman väsynyt tähän huoleen ja murheeseen, että antaisin kyllä toisen jo mennä...
Onnistuukohan kissan lopettaminen samantien lääkärissä vai tarvitseeko siihen erikseen varata jokin aika tai selitellä että miksi näin tahtoo tekevän?

Hei, kannattaa varata aika ja mainita myös että kissa on sen verran sairas että se voidaan joutua lopettamaan. Kyllä sitten lopetuspäätöksestä keskustellaan yhdessä, koska kyseessä on lopullinen päätös. Asiaa ei kuitenkaan tarvitse sen enempää pelätä, vaan mennä rohkeasti eläinlääkärille. Eläinlääkäri osaa kyllä arvioida tilanteen kertomasi perusteella. Kyykkiminen laatikolla ja virtsaamisvaikeudet voivat johtua virtsakiteistä. Huom, kissa EI saa olla yli vuorokautta virtsaamatta.

Maanantaina sitten päättyi Nöpö-pojan matka.
Sen verran oli vaivoja ettei haluttu alkaa enää kiusaaamaan lisätesteillä yms vaan katsottiin parhaaksi antaa toisen mennä.
Kissa oli tosi rauhallinen ja jotenkin tuntui että se oli sille suuri helpotus. Vaikkaki itse aina välillä ajattelee tekikö sitä kuitenkaan oikein, että olisiko pitänyt antaa toisen kuolla omaan tahtiin..
Onko mitään keinoja päästä nopeammin menetyksestä yli?
Lähinnä mietin että voisiko muut vastaavan kokeneet antaa vinkkejä miten on lemmikin kuolemasta päästä yli, vai onko työ parasta lääkettä?