Arka pentu

[tintsuli]

Hei!

Omistan n.2,5 v nartun ja otin elokuussa 9vk sekarotuisen uroksen(mm.sakemanni, bokseri). Nyt on ongelma pennun kanssa, joka on tällä hetkellä 3,5kk vanha.Olen käynyt pennun kanssa heti ihmisten ilmoilla, koska asun pienen kaupungin keskustan tuntumassa.Pentu on pelännyt alusta asti autoja, ihmisiä,ääniä,pyöräilijöitä ym. lähes kaikkea. Ajattelin että kyllä se siitä muutaman kerran jälkeen ohi menee, kuten aiemman koiranikin kanssa.Nyt on sitten pari kuukautta totuteltu liikenteeseen ym. mutta pentu ei näytä edistyvän lainkaan.Pentu kokee pelottavat jutut kuin kohtaisi ne ensimmäistä kertaa, vaikka on nähnyt ne päivitäin. Pentu joutuu pelkotilaan nähdessään jotain "pelottavaa" esim.vastaantulijan,autoja tms.Pentu laittaa häntänsä jalkojen väliin, nostaa karvat pystyyn, tärisee ja mahdottomasti vetää pois tilanteesta. Eli kyseessä on erittäin pelokas koira.Pennun ollessa minulla, ei ole sattunut mitään traumaattista, joka voisi selittää pelon.Pentu on ollut tuommoinen siitä asti kun tuli minulle. Metsässä tai korvessa mökillä, pentu ei pelkää.Olen mennyt pelottavien asioiden ohi muina miehinä ja näyttänyt eleilläni että höpsistä ei tuossa ole mitään pelättävää.Se ei auta, eikä myöskään namit tai lelut. Kysymys kuuluukin, voiko noin nuoresta koirasta jo päätellä, että olisiko pennulla huono hermorakenne kun ei totu asioihin, tai synnynnäinen arkuus?Lähteekö pelko koskaan koirasta pois?
Ja pelkään että pennun pelko muuttuu vanhempana aggresiivisuudeksi ihmisiä ym. kohtaan. Ajatus aran koiran kanssa elämisestä kaupungissa, alkaa minua mietityttämään. Jos ei pentu voita pelkojaan, niin miten aikuisena sitten pystyn sen kanssa menemään liikenteessä.Pitäisikö tämmöinen erittäin arka pentu suosiolla antaa omakotitaloon maalle, jossa koira ei joutuisi pelkäämään, vai pidänkö koiran ja koira joutuu kohtaamaan pelkonsa päivittäin.Pelko selvästi tuottaa myös stressiä pentu paralle.Mitä ihmettä minun pitäisi tehdä?

[koirakko]

Minä en voi puhua kuin omista havainnoista, eli minulla itselläni on arka koira sekä tunnen useemman kenellä myöskin. Eli ollut pennusta asti arkoja ja epävarmoja kaikkea kohtaan. Yhdestäkään näistä ei ole tullut "kaikkien kaveria ja rohkeaa koiraa". Mutta mielestäni aran koiran kanssa on kaikkein paras(jos pystyy) itse olla se maailman rauhallisin,määrätietoisin ja usko omaan itseensä. Tuo että olet "kuin ei mitään" paniikki tilanteissa kuulostaa oikealta tavalta :) Kaikkeen kannattaa hyvin tutustuttaan todella pikku hiljaa. Ja ei missään nimessä itse saa hermostua-> oman koiran kohdalla olen huomannut et se tosi herkkä mun mielialalle ja tuntemuksille... lievästikkin hermostuneena koirani räyhää kaikki koirat ikään ja sukupuoleen katsomatta, mutta kun kävelen rauhallisesti ja kuin kukko tunkiolla koirani ei välitä muista kuin vilkaisemalla. Kyllä arastakin koirasta voi tulla yhteiskuntakelpoinen, mutta sen kanssa joutuu olemaan vähän tarkempi koulutuksessa; selvät, jämptit, rauhalliset otteet ja mahdollisimman hyviä kokemuksia-> eli jos on ihminen joka ei osaa olla koiran kanssa->tuijottaa silmiin ja "väkisin tyrkyttää kädet ojossa pakenevaa pentua, on asiasi sanoa ihmiselle että miten toimia oikein juuri sinun koirasi/pentusi kohdalla. Mutta suurimmat asiat mitkä itse olen oppinut kantapään kautta ovat; ota vinkkejä vain "luotettavilta" ihmisiltä, eli jos heidän mielipiteensä ei yhdy yhtään omaasi->unohda se! Jos taas tiedät esim jonkun jolla on koirakokemusta ja koirat ovat mieleesi, niin ehkäpä tälläinen ihminen voisi olla yksi jonka neuvoja kuunnella... Ongelmakoirankouluttajiakin on laidasta laitaan-> valitse se mikä on lähinnä sellaista koulutusmetodia mikä on mieleesi ja ehkäpä hyviä kokemuksiakin olet kuullut kouluttajasta. Namipala,jääkausi.naksutin,tai jotain näiden väliltä... Kaikki ei sovi kaikille! Jääkaudesta on paljon positiivista sanottavaa foorumeilla, mutta henk.koht. ei meillä toiminut, sain parempia tuloksia kun aloitin namipaloilla ja paljon harjoituksia "ikävässä" paikassa/ikävän asian ohi.. Ja toinen että rauhallisesti ja määrätietoisesti vaan. Ja mielestäni oma koirani on paras koira "virheistää" huolimatta! Kaikkien koirien ei tarvitse olla kaikkien kaveri, kunhan ne tottelee sinua. Älä ota itsellesi huonoa mieltä tai ressaa koiran ressistä! :) Koulutat niin hyvin kuin itse voit !! Ei voi enempää pyytää. Aina voi mennä koirankouluttajalle/koirakurssille/pentukurssille, jos tuntuu ettei omat taidot riitä. Toivotan onnea :D. Löysin rantein ja eikä liikaa murehtimista :)

[koirakko]

... ja voithan kysyä lähtökohdista! Eli minkälainen se oli ennen kun tuli sulle, siis jos on tietoa... Minkälainen emä/paikka tai sisarukset ja jos on hyvä tyyppi ni kysyä neuvja häneltä. :)