Hei!
Omistan n.2,5 v nartun ja otin elokuussa 9vk sekarotuisen uroksen(mm.sakemanni, bokseri). Nyt on ongelma pennun kanssa, joka on tällä hetkellä 3,5kk vanha.Olen käynyt pennun kanssa heti ihmisten ilmoilla, koska asun pienen kaupungin keskustan tuntumassa.Pentu on pelännyt alusta asti autoja, ihmisiä,ääniä,pyöräilijöitä ym. lähes kaikkea. Ajattelin että kyllä se siitä muutaman kerran jälkeen ohi menee, kuten aiemman koiranikin kanssa.Nyt on sitten pari kuukautta totuteltu liikenteeseen ym. mutta pentu ei näytä edistyvän lainkaan.Pentu kokee pelottavat jutut kuin kohtaisi ne ensimmäistä kertaa, vaikka on nähnyt ne päivitäin. Pentu joutuu pelkotilaan nähdessään jotain "pelottavaa" esim.vastaantulijan,autoja tms.Pentu laittaa häntänsä jalkojen väliin, nostaa karvat pystyyn, tärisee ja mahdottomasti vetää pois tilanteesta. Eli kyseessä on erittäin pelokas koira.Pennun ollessa minulla, ei ole sattunut mitään traumaattista, joka voisi selittää pelon.Pentu on ollut tuommoinen siitä asti kun tuli minulle. Metsässä tai korvessa mökillä, pentu ei pelkää.Olen mennyt pelottavien asioiden ohi muina miehinä ja näyttänyt eleilläni että höpsistä ei tuossa ole mitään pelättävää.Se ei auta, eikä myöskään namit tai lelut. Kysymys kuuluukin, voiko noin nuoresta koirasta jo päätellä, että olisiko pennulla huono hermorakenne kun ei totu asioihin, tai synnynnäinen arkuus?Lähteekö pelko koskaan koirasta pois?
Ja pelkään että pennun pelko muuttuu vanhempana aggresiivisuudeksi ihmisiä ym. kohtaan. Ajatus aran koiran kanssa elämisestä kaupungissa, alkaa minua mietityttämään. Jos ei pentu voita pelkojaan, niin miten aikuisena sitten pystyn sen kanssa menemään liikenteessä.Pitäisikö tämmöinen erittäin arka pentu suosiolla antaa omakotitaloon maalle, jossa koira ei joutuisi pelkäämään, vai pidänkö koiran ja koira joutuu kohtaamaan pelkonsa päivittäin.Pelko selvästi tuottaa myös stressiä pentu paralle.Mitä ihmettä minun pitäisi tehdä?