Eläinlääkäri.fi

Uroskoirani lähenee kolmea vuotta ja on vasta nyt alkanut ärhentelemään toisille uroksille, välillä suorastaan pelottavan raivokkaasti. Viikonloppuna säikähdin kahteen otteeseen ystäväni luona kun ukkeli sai rähäkän aikaseksi tyttökoiran kanssa. Ensimmäisellä kerralla vahtasivat vauvanruokapurkkia ja toisella kerralla olivat vastaanottamassa kotiin tulijaa, aiemmin näinä melkeen kolmena vuotena tuollaista ei ole koskaan ollut ja tekemisissä ollaan viikottain.

Lisäksi poika on extrakiinnostunut vieraista koirista koulutuksesta huolimatta, tätä olen onnistunut vähentämään hiukkasen. Mutta ongelmana on myös vielä rajaton kiinnostunut hajuihin, lenkillä etenemisvauhti on etana-luokkaa - lievästi sanottuna. Ymmärrän kyllä että koiran pitää saada haistella ja niin toimitaankin. Mutta pidemmällä ja nopeammalla lenkillä emäntä on se joka vetää ja koira erittäin nihkeästi tulee perässä. Vapaana metsälenkillä mitään tällaista ongelmaa ei ole, ukko juoksee tyytyväisenä, välillä edellä ja välillä peränpitäjänä. Näin kaupunkiasujana vain se ei ole jatkuvasti mahdollista.

Olenkin miettinyt kastraatiota yhtenä vaihtoehtona helpottamaan elämää. Pentuja ei ole tarkoitus teettää, koirallani on diagnosoitu epilepsia. Mitäpä olette mieltä, olisiko toimenpiteestä hyötyä? Vielä näinkin "vanhalle" koiralle?

Koiranne ei ole vanha vielä. Tähän hajujen perään menoon kastrointi auttaa yleensä, mutta opittuihin juttuihin, kuten ärhentelyyn, vaikutus on melko yksilöllinen. Kastrointi yksinään ei auta kaikissa tapauksissa.