Labradorinnoutajalleni tehtiin eutanasia toissapäivänä munuaisten loppumisen takia. Hän oli vasta 14 kk vanha. Sairaus todettiin pentuna ja sitä hoidettiin tiukalla munuaisruokavaliolla. Munuaisarvot olivat koko ajan melko huonot mutta silti hän eli tosi pirteänä aivan viime viikon alkuun asti.
Sydänoireita ei ollut eikä nestekertymiä missään. Pissaa tuli tietysti paljon neljän tunnin välein yöllä jopa harvemmin. Hän oppi nekin tekemään paperille jos kukaan ei ollut päästämässä häntä ulos.
Tuli yhtäkkinen paha ripuli viikko sitten "jossa verta mukana" ja sen seurauksena totaalinen syömättömyys. Mitään ei mennyt alas. Vettä hän joi mutta viimeiset päivät hän vain pääosin istui ja nukkui oli kuin varjo entisestään. Urea arvo oli 70 luokkaa. Lääkäri ehdotti hoidoksi eutanasiaa.
Olen nyt jälkiviisaana itse alkanut miettimään että miksei minulle tarjottu erillaisia hoitokeinoja sairauden aikana. Olisiko esim: dialyysihoito ollut jossain päin Suomea mahdollista.? Onko koirille olemassa dialyysilaitteita ylipäätänsä missään maailmassa. ? Toinen jota mietin niin oisivatko esim: verensiirrot auttaneet häntä tai yleensä munuaissairasta koiraa.? Meillähän on koirien veripankki.
Munuaissiirrosta otin jo hänen pentuna ollessaan lähes kaiken tiedon itse irti mitä sain mutta sen toteuttaminen "USA:ssa tai Kanadassa"olisi vaatinut maltaita rahaa tuloksen jäädessä kuitenkin todella epävarmaksi. Onnistumisprosentti joka lisää koiran elinikää muutamalla vuodella on vain noin 40 % luokkaa ja jälkihoito maksaa satoja euroja kuukaudessa. Mutta entä tosiaan tuo dialyysihoito olisiko sen toteuttaminen esimerkiksi Suomen oloissa mahdollista mitenkään.? Oman koirani totaalinen romahtaminen viikossa teki minut tosi vihaiseksi siitä miksi näinkin "yleisen" koirien ja kissojen sairauden hoitoon ei kenelläkään tunnu olevan meillä täällä todellista mielnkiintoa.
" Eutanasiaa" tarjotaan mielestäni liiankin kärkkäästi heti kun sairaus todetaan hiukankin munuaisiin viittaavaksi. Itse olimme alkuun 3 lääkärin pakeilla joista yksi edes selvitti mistä kysymys ja nyt neljäs hoiti häntä jotenkin "otti kontrollikokeet" siinä se oikeastaan oli ja toimitti meille tarvitsemamme erikoisruuan. Mitään ei osattu neuvoa vai eikö neuvoja ole? koska lopputulos oli näin surkea.
Koirani eli tuttavieni ja oman näkemykseni mukaan tuohon viimeiseen viikkoon asti hyvän ja kivuttoman elämän mutta olisin toki suonut sen vielä jatkuvan. Turhaan eläinrääkkäykseen elämän laadun kustannuksella en halua tällä kirjoituksellani provosoida vaan elämän jatkamiseen jos vaan keinoja
on olemassa. Tuntuu sille että haluja ei ole.