Kirjoittaja pariisilaiskisu » 04 Huhti 2010 17:39
Viestini ei ole niinkaan aiemmin kirjoittaneille, koska aikaa on jo kulunut niin kauan, joten tilanteet on tavalla tai toisella selvinneet. Toivon tietysti etta positiivisesti! Sen sijaan haluan sanoa niille, joilla on akuutti tilanne:
Jos kissalla on oireita jotka viittaavat neurologiseen alkuperaan, on kissa vietava valittomasti elainlaakariin. Ja siita eteenpain on kaksi tieta:
1. jos elainlaakari uskoo, etta on mahdollista selvittaa sairaus ja parantaa se ilman etta tutkimukset ja mahdolliset hoidot stressaavat ja/tai satuttavat kissaa kohtuuttomasti, voi omistaja paattaa lahtea selvittamaan asiaa, varautuen korkeisiin kustannuksiin seka elainlaakarin arviosta huolimatta myos mahdolllisuuteen etta sairautta ei saada selville ja/tai parantavaa hoitoa ei ole
2. jos kissa on jo hyvin huonossa kunnossa ja/tai elainlaakari on epavarma mahdollisuuksista ja/tai omistajalla ei ole varaa tutkimuksiin/mahdollisiin hoitoihin, osoittaa suurinta rakkautta se, etta paastaa lemmikkinsa taivaaseen ilman pahimpia karsimyksia
Oma 16-v kissani alkoi kolme viikkoa sitten roikottaa toista etujalkaansa, josta tietysti vein sen elainlaakariin. Tama epaili etta kissa olisi liukastunut hypatessaan ja nain hermo olisi jaanyt puristuksiin. Rontgenit otettiin ja mitaan ei loytynyt. Parin seuraavan paivan aikana kuitenkin huomasin, etta kavely kavi entistakin humalaisemmaksi ja kissalla oli myos valilla "katse tyhjyyteen" tai etta se katseli ymparilleen kuin ei tunnistaisi kotiaan. Soitin elainlaakarille, joka sanoi etta seuraava mita taytyisi tehda on aivokuvaus, mihin hanella ei tietenkaan ollut laitteita. Koska seuraavat vapaat ajat neurologeille olivat vasta viikon kuluttua, vein kissan elainsairaalan ensiapuun, mita kautta kissa otettiin sairaalaan sisaan ja neurologin tutkittavaksi samana paivana.
Siita alkoivat tutkimukset, joista ensimmaisina verikokeet, aivokuvat (scanner & IRM) ja selkaydinnaytteet. Aivokuvien perusteella todettiin, etta kissalla on selkaytimessaan, aivan kallon vieressa, "massa", joka saattaa tarkoittaa syopaa, infektiotautia tai sienta. Jokainen niista vakava vaihtoehto, mutta silti mahdollisesti parannettavissa. Tassa vaiheessa kissa vain nukkui, selvastikin ilman tuskia, mutta se ei myoskaan enaa liikkunut lahes lainkaan, se piti syottaa, juottaa, kayttaa vessassa ja pesta takapuoli. Tassa vaiheessa olin aivan valmis paastamaan sen pois, mutta myonnyin siihen etta odottaisimme viikon ajan selkaydinnaytetuloksia. Koska neurologi epaili vahvimmin syopaa, sai kissa kemoterapiaruiskeen siksi viikoksi. Ja kissa parani silmissa! Se nousi sangystaan syomaan, sitten juomaan ja kaymaan vessassa.
Tutkimustulokset varmistivat etta diagnoosi oli oikea ja kissalta otettiin viela keuhkokuva ja vatsan ultraaani tarkistukseksi (etta onko etaispesakkeita). Niita on mahdollisesti keuhkoissa, sita pitaa seurata. Eli nyt tilanne on se, etta kissa on lahes entisellaan (juoksee, hyppii, naukuu ja on utelias kuin ennen) ja saa suun kautta annettavaa kemoterapiaa ja kortikoideja, jotka eivat onneksi aiheuta sivuvaikutuksia kuten ihmisilla!
Mutta tama hoito ei pida kissaani hengissa ikuisesti, ja paatokseni on, etta hoitoa jatketaan vain niin kauan kuin kissa voi hyvin. Siina vaiheessa kun se alkaa voida huonommin, en halua etta aletaan kokeilla etta mika mahdollinen suunnitelma B tai C voisi toimia (tai sitten ei). Mikaan raha maailmassa ei tuo ikuista elamaa.
Mainitsen tassa kohtaa rahan, koska tama prosessi on ollut paitsi henkisesti todella raskas, niin myos todella kallis, ja sellaisena se tulee myos jatkumaan, silla tilannetta seurataksemme pitaa aina ajoittain ottaa uudet verikokeet, keuhkokuva ja aivokuva. Tahan mennessa on kulunut jo 2000 euroa, ja jokainen aivokuva on noin 400 euroa lisaa. Eli voin hyvin ymmartaa, etta kaikki kissanomistajat eivat paady tahan samaan ratkaisuun kuin mina, mika siis tarkoittaa etta kissan viimeiset kuukaudet (koska se loppu on tulossa joka tapauksessa) tulevat todella kalliiksi.
Jokainen tekee paatoksensa itse oman lemmikkinsa kohdalla. Mutta kehotan vain kaikkia toimimaan nopeasti eika jaada odottamaan etta mita tapahtuu.
Tsemppia kaikille kissanomistajille, se on todella rankkaa kun lemmikki on sairaana. Se on meidan velvollisuus tehda parhaamme etta kissan elama olisi kissanpaivia alusta loppuun asti...