Reilu kuukausi sitten koiramme (9,5 vuotias löwchen) alkoi yhtäkkiä aivastella ja sillä oli myös ns. reverse-sneezing kohtauksia. Tätä katseltiin viikko kunnes mentiin eläinlääkärille. Eläinlääkäri veikkaili syyksi ensin hammaskiveä, mutta löysikin kirsun tähystyksessä vasemmasta sieraimesta muutoksen, jota arveli jopa kasvaimeksi ja otti koepalan ja lähetti sen tutkittavaksi. Varmuuden vuoksi annettiin klinikalla myös punkkihäätö. Koira sai antibioottikuurin ja kipulääkkeen. Oireet jatkuivat ja aivastelu kiihtyi luultavasti koepalan haavan takia. Reverse-sneezing jäi kylläkin käytännössä pois. Koira oli aika pirteä, söi ja joi, pissasi ja kakkasi normaalisti.
Koepalasta tuli viikon päästä tulos, jonka mukaan kirsussa tod. näk. ei ole kasvainta, tulehdusta kylläkin. Silloin -juuri joulun alla- koiran antibioottikuuria jatkettiin ja se sai nyt myös kortisonikuurin (lääkkeen nimi Prednasil tai jotain sinnepäin). Viikon ajan eli juuri joulunpyhinä koira oli lähes oireeton. Kortisoniannostus oli tällöin 1,5 tabl./vrk. Sen jälkeen aivastelu taas voimistui ja yötkin muuttuivat levottomammiksi. Tilattiin aika lähinnä hampaiden tarkistukseen, kuten oli alustavasti sovittukin sen jälkeen kun kirsun koepalan tulos oli vapauttava.
Uudella käynnillä viime viikolla sama eläinlääkäri löysi koiran vasemman poskihampaan alta paisepesäkkeen, siis tulehduksen lähteen. Se kuulemma oli aiheuttanut myös oireet kirsussa, mm. aivastelun. Sieraimessa aiemmin näkynyt muutos oli poissa. Poskihammas poistettiin ja hampaan kolo suljettiin. Hammaskivikin poistettiin samalla muista hampaista. Koira sai nyt 15 päivän antibioottikuurin (Clinacin) sekä kipulääkettä (Canidryl). Edelleen kesken ollutta kortisonikuuria saa kuulemma jatkaa loppuun saakka em. lääkkeiden rinnalla.
Noista viimeisistä toimenpiteistä on neljä päivää ja nyt ollaan siinä vaiheessa, että koira ei vain näytä paranevan. Se rohisee ja kuorsaa kovalla äänellä ja aivastelee edelleen. Yöt ovat hyvin levottomia. Ulos pitää viedä puoliväkisin. Myös ruokahalu on ainakin välillä täysin kateissa. Ruoka on pehmeää, kuten neuvottiin hampaan poiston jälkeen syöttämään. Vettä koira juo normaalisti (kortisonin takia ehkä normaalia enemmänkin).
Suuri käytännön ongelma on lääkkeiden syöttäminen. Varsinkin aamulla suu on ilmeisesti niin kipeä, ettei mikään tahdo mennä suuhun.
Kiinnostaisi tietää, että johtuvatko nämä viimeisimmät oireet ja koiran tilan heikentyminen esim. edellä kuvatusta lääkityksestä ja/tai liittyvätkö ne nimenomaan poistettuun poskihampaaseen? Pitäisikö vain kärsivällisesti odottaa, että koira paranee kunhan lääkitys alkaa purra vai pitäisikö osata epäillä jotain aivan muuta, jota ehkä eläinlääkäri ei ole havainnut?
Neuvoja?